Kivikirjasto

Kivikirjasto on Aleksis Kiven kadulle Tampereen ydinkeskustaan vuonna 2002 pystytetty ympäristötaidetos, joka koostuu 12 graniittilaatasta, viidestä graniittiveistoksesta ja elävästä tammesta.

Kivikirjasto tarjoaa kiireiselle kulkijalle mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi tekstien välittämien tunteiden, muistojen ja elämän-ohjeiden äärelle. Ikiaikaiseen kiveen hakatut ajatukset siirtävät arvokasta kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle ja näin kunnioittavat Tampereella vaikuttaneiden merkittävien kirjailijoiden ja runoilijoiden työtä ja muistoa.

Kivikirjasto on kuvanveistäjä Radoslaw Grytan toteuttama, ja teoksessa käytetyt tekstit ovat Tampereella vaikuttaneiden kirjailijoiden ja runoilijoiden kynästä. Mukana ovat Yrjö Jylhä, Viljo Kajava, Eeva-Liisa Manner, Erno Paasilinna, Kalle Päätalo, Lauri Viita ja tähän mennessä ainoa suomalainen kirjallisuuden nobelisti F. E. Sillanpää.

Radoslaw Gryta

Kuvanveistäjä Radoslaw Gryta syntyi Puolassa 1955, opiskeli kuvanveistoa Leningradin Repin-instituutissa sekä Krakowan ja Suomen taideakatemioissa. Hän muutti Suomeen 1979 ja sai Suomen kansalaisuuden 1986. Hän asuu ja työskentelee Riihimäellä.

Radoslaw Gryta kuuluu eturivin kuvanveistäjiimme. Vuodesta 1980 lähtien hän on osallistunut aktiivisesti näyttelytoimintaan Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on arvostetuissa kokoelmissa ja hän on myös toteuttanut useita julkisia teoksia. Kuvataiteen valtionpalkinnon hän Gryta 1989 ja kuvanveiston professorina Kuvataideakatemiassa hän on toiminut vuosina 1994-2003.

Teoksessa käytetyt runot

Lauri Viita

Tein laulun perhosesta ja henkäisin. Se lensi.
Kokoelmasta Viimeinen sikermä, 1965

Ei pidetä kiirettä, istutaan.
Ei hätäillä, annetaan mennä;
ei maata somemmin ainoakaan satelliitti lennä
.
Kokoelmasta Suutarikin suuri viisas, 1961

Mitä ei voi silmin vajain nähdä, siitä unta nähkää. Aina uuden aamun eteen luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen
lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu,kaikin soluin, sydämin usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu
.
Kokoelmasta betonimylläri, 1947

On valo syttynyt ikkunaas. Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.
Kokoelmasta Viimeinen sikermä, 1965

Eeva-Liisa Manner

Sade avaa korvat nukkujalle sade avaa varjot kulkijalie
sade avaa kuulon, kävelyn sisäänpäin
.
Kokoelmasta Tämä matka, 1956

Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti, ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.

Kokoelmasta Tämä matka, 1956

Vuodenaikojen lähtö ja paluu, lintujen laulu, äänien häipyminen, aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.

Kokoelmasta Näin vaihtuvat Vuoden ajat, 1964

Jos suru savuaisi,
maa peittyisi savuun. Ja silti tämänkin surun alla on tuli,
sydämeni palaa, eikä kulu.

Kokoelmasta Näin vaihtuvat Vuoden ajat, 1964

Jos tämä rakkaus,joka on hienojakoisinta
ja tutkimattominta kaikista aineista, nousisi ja leviäisi, se peittäisi valtakunnan kuin tuhka.

Kokoelmasta Kirjoitettu kivi, 1966

F.E Sillanpää

Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät.
Teoksesta Poika eli elämäänsä, 1953

Väinö Linna

Emme ole tyytyväisiä. Emme siis myöskään kuolleita.
Ja elämän luonteeseen kuuluu luoda unistaan kulttuuria.

Teoksesta Hiilikoukku lapioksi, 1953

Hämeensillalle voi pysähtyä ja katsella ympärilleen.
Tuo kahdeksantoista metrin putous on merkittävä lasku. Sillä se on nostanut kaupungin.

Teoksesta Kaupunki kosken partaalla, 1961

Oppimiseen ei koskaan olla liian vanhoja.
Kannattaa aina tietää enemmän. Aloittakaa historiasta.

Teoksesta Tuntematon sotilas, 1954

Yrjö Jylhä

Himoitsen olla enemmän kuin olen: valtias maan,jota nöyränä polen, voittaja itseni, myös opas muiden, lohduksi sydänten ahdistetuiden.
Teoksesta Runoja, 1944

Kalle Päätalo

Parasta varata mieleesä meleko palajo heivuunvarraa siihen, miltä täysin vieraat ihmiset näyttävät ja kullostavat,
kun niihen kanssa on ensimmäisen kerran tekemisissä.

Teoksesta Tammerkosken sillalla, 1982

Viljo Kajava

Leveäharteinen kaupunki hengittää aamun keuhkoihinsa ja aloittaa uuden aikakauden.
Teoksesta Tampereen runot, 1966

Sivun alkuun